Soutuvaellus on leppoisaa jokimaisemaa edeten pielisjokea ylöspäin, josta päästään Pielisjärvelle ja sen aavoille selille, kallioisille ja hiekkaiseille rannoille. Yksi vierailu kohde oli pirunkirkko, Kolin kansallispuistossa.
Matka alkoi Jakokosken kylältä 15.7, noin 19.30 ja päättyi Kolin leirintäalueelle.
Ikäraja matkalle oli 1988 syntyneet ja sitä vanhemmat. Vaellus ei ole kuntosuoritus, joten ei vaadittu lähtiöiltä mitään erityistä kuntoluokitusta. Normaali nuori joka pystyy soutamaan ko matkan.
Seuraavat tiedot lähtiöistä ovat tärkeitä:
- Nimi, ikä, puh, osoite
- Mikäli sinulta puuttuu joitain varusteita. (teltta, rinkka, makuupussi..)
- Allergiat, sairaudet yms. (Maito, hyönteiset, ruoka...)
- Onko jo jokin vakuutus voimassa
- Uimataito
Kuumassa juomavettä ei ollut koskaan tarpeeksi ja sitä ei osannut juoda riittävästi.
Kalastus välineet voi ottaa mukaan, mutta luvat pitää hankkia itse.
Jokainen kustansi omat eväänsä.
Joki näkymä yöllä
Yhdessä teltassa valvottiin viiteen asti sääskien ininän takia. Vesi oli aika lämmintä kun uitiin siellä.
LaavullaTänään menimme sulun läpi, joka täyttyi edestä ja Mikolla ja Mealla oli täysi työ pitää kiinni laidoista.
Raminin taitohyppy
Melkeimpä heti sulun jälkeen pysähdyimme kaupassa ja hiippailimme salamyhkäisesti terveysaseman vessaan. Jess kerrankin kunnon vessamahdollisuus :-)
Oli ylellistä kulkea moottorin voimalla ja loikoilla auringossa. Soutuvaelluksen sijaan tämä tuntuu pikemminkin lomailemiselta joen virrassa lipuen. Mutta huomiseksi luvattiin jo enemmän soutamista. Pysähdyimme majatalon pihalle syömään ja lähdimme siitä sitten tämän päivän viimeiselle etapille, joka oli mukavalla hiekkarannalla. Ilta sitten vietettiin syömällä, nukkumalla; jotkut juttu tuokioilla, jotkut karatetunneilla. :)
Yöllä oli lämmintä
Uinti tauon jälkeen taas valmiina lähtöön
Yksi airo katkesi ja tippui veteen ja tuli monia mutkia vastaan, mutta selvittiin majapaikkaamme perille. Sitten huomattiinkin merkki, joka kielsi telttailun ja pelättiin, että tässä kuumudessa joudutaan taas soutamaan, mutta onneksemme saimme luvan telttailla.
Nuoripari
Minua ei tarvitse paljon suostutella näihin hommiin. Kolmannen päivän ilta kului mukavasti rupatellen ja lettuja syöden. Hämmästyin tullessani vihdoin tulen sammuttua telttaani, että kello kohta kävisi neljännen päivän neljättä tuntia.
Aamu meni tätäkästi aamu-aamianinen sisälsi nuotiokaffe, sokeriomenan, nuotioleipää, mysliä ja blåbondsössöä. Lähdettiin hyvällä mielellä, siivottiin nimittäin paikat, eikä keneltäkään tainnut jäädä mitään. Jamo oli edellisenä iltana haistellut sadetta ja lähtiessä rupesi ripsimään. Soutu sujui pilvien ja vilvoittavan sateen ansiosta kivasti. Kaivettiin sadevaatteita jne. Tauolla upealla harjuriuttasaarella vedenjakaja luonnestaan.
Soutu on tuntunut ihmeellisen kevyeltä taitomme riittää siihen, että soudamme ja puhumme yhtäaikaa. Saavuimme nopeasti illan loppupaikalle.
Olimme aloittaneet ruokailun, kun vene lähti. Ian otti sen kiinni, Sanoi "oho, tää onkin ihan matalaa.. miks mää uin". Hän oli uinut veneen kiinni ja oli yrittänyt vetää sen uimalla rantaan. Kiitos Ianin soutuvaellus voi jatkua kunnialliseen loppuunsa asti.
Kun vene oli taas turvassa, jatkettiin syömistä, jonka jälkeen oli vuorossa kaikenlaista oleskelua. Ian peitettiin hiekkaan kaulaa asti ja hänestä tehtiin hassu ukkeli. (Olikohan tämä sitten sen laivan pelastuksen kunniaksi?) Rennoissa merkeissä istuskeltiin tulen ääressä ja odoteltiin Jarmoa, joka kävi veneellä vastarannassa.
Kilvessä lukee: telttailu kielletty (lupa kuitenkin erikseen pyydetty)
Hannu ja Safa virittää telttaa
[Kuva] Mt Ian
Linda piilossa
Sateen takia ei ohjaajamme kaste onnistunut, mutta yritimme osoittaa kiitollisuuttamme muuten. Kylmissään sateisella ilmalla, mutta iloisina onnistuneesta matkasta me sitten erottiin ryhmäkuvien jälkeen.
Kiitos Jarmo ihanasta onnistuneesta soutuvaelluksesta.
Terveisin the crew:Noora, Mikko, Mea, Heidi, Linda, Ramin, Hannu, Safa, Nima, Ian.
Lausahduksia:
Airobik alkaa jo meiltä sujua
Vaelluksen bändi: Airon Maiden