Tanskan nuorisokonferenssi
Mihin lähtisin ensi vuonna no tietenkin Norjaan Nordic Youth Conference 2006Matkan kuvia ja juttu
Ianin kuvat 149 kuvaaSafan kuvat 287 kuvaa
Pocketin kuvat 267 kuvaa
Runan kuvat 28 kuvaa
Rikun kuvat 59 kuvaa
Patrikin kuvat 140 kuvaa + virallinen kuva
Siirin kuvat 104 kuvaa
Jarmon kuvat 40 kuvaa
Yhteensä jo 1074 kuvaa, että silleen...
Hola
Tässäpä jonkinlainen yritys kuvata Tanskan matkaa ja sattuneita huvituksia:Matkaan lähdettiin siis huhtikuun 12. päivä Joensuusta. Tässä vaiheessa maksut sun muut asiaankuuluvat hommat oli jo suoritettu - ainakin omalta osaltani - joten matka saattoi alkaa. Seremoniamestarina toimi maita ja mantuja ennenkin käynyt kokenut konna Jarmo Karvonen. Bussin lastaamisen ja säätöjen jälkeen matkaan lähdettiin puoli kymmenen hujakoilla. Kyydissä olivat tässä vaiheessa minä, Siiri, Jänkä, Santtu, Karo, Heidi, Mea, Jarmo, Nadja ja bussikuskimme Seppo.
Matkan alku taittui leppoisasti bussissa niitä ja näitä rupatellen ja penkeillä loikoillen. Kilometrien karttuessa ja paikkakuntien jäädessä taakse haalimme kyytiimme lisää matkalaisia sekä Lahdesta että Tampereelta, jos muistan yhtään mitään oikein. Turkuun saavuttuamme liitimme vahvuuteemme kaupunkiin aikaisemmin saapuneet helsinkiläiset. Kaikkien suomesta lähtevien selviydyttyä kyytiin siirryimme lautalle. Kello oli tässä vaiheessa ehkä noin aamukahdeksan.
Lauttamatkan alkupuoliskosta ei jäänyt oikein minkäänlaista käsitystä, sillä nukuin ensiksi hohdokkaasti ruokapöydässä ja sen jälkeen lattialla. Bussissa nukkuminen ei oikein ollut luonnistunut. Parin tunnin tirsojen jälkeen vatsa alkoikin kurnia aimosti. Ravintolaanhan sitä oli sitten mentävä, sillä evääksi tarkoitetut kinkulla ja juustolla höystetyt croissantit olivat menneet menojaan jo aikoja sitten. Maukkaan kanapasta-aterian jälkeen loppuaika lautalla meni rupatellessa ja erinäköisiä pelejä pelaillessa. Onnistuimme haalimaan myös valitukset harjoiteltuamme aulassa boomwhackers-musiikkimitäliekepukoilla tulevaa hittiesitystä varten.
Tukholmassa olimme ehkä hieman kuuden jälkeen. Ruotsalaiset ahtautuivat mukaamme bussiin, ja matkan viimeinen etappi saattoi alkaa. Kohtuullinen etappi olikin, sillä matkaa oli jäljellä vielä vajaat 600 kilometriä noin 21 tunnin matkustamisen jälkeen. Aika bussissa kului taas mukavasti rupatellen ja kuulumisia vaihdellen. Etapin aikana teimme muistaakseni yhden varikkostopin jollakin huoltsikalla jossakin rakkaan länsinaapurin kolkassa. Aivan matkan lopussa oli vielä tehtävä siirtymä Ruotsista Tanskaan. Tämä kävikin kätevästi lautalla, jonka seilailu kesti noin puolisen tuntia jos sitäkään. Tanskan puolella ei ollut enää pitkä matka jäljellä ja olimmekin perillä sopivasti kukonlaulun aikaan puoli neljä aamulla, noin 31 tunnin matkustelun jälkeen. Kaiken kukkuraksi satoi. Hengissä kuitenkin selvittiin peteihin saakka ja aamulla olikin olo jo paljon muikeampi.
Herätys aamiaiselle tapahtui siinä kahdeksan jälkeen. Ennen ruokaa teki kuitenkin mieli käydä suihkussa pesemässä kahden päivän saastat nahasta ja hiuksista. Suihkut olivat ihan jees, mitä nyt paineet loppuivat ja vesi kylmeni välittömästi, jos päällä oli useita suihkuja samaan aikaan. Pikaisen shampoohuuhtelun, hoitoaineilla läträämisen, ihokuorinnan, sheivauksen, kulmakarvojen nyppimisen, ripsien ehostamisen, finnien puristelemisen ja pesuaineen käytön jälkeen odotti aamupala. Mmmm...puuroa... Tarjolla oli toki hedelmiäkin, leipäpaloja ja suklaata, jota oli tarjolla kyllä aina muutenkin. Aterioinnin jälkeen siirryimme luentosaliin hartauteen, jonka jälkeen Yleismaailmallisesta Oikeusneuvostosta eläkkeelle jäänyt Ian Semple aloitti ensimmäisen puheensa.
Puheista on todella vaikea löytää mitään punaista lankaa. Semple lähinnä purki, selvensi ja kertoili Yksi Yhteinen Usko-teoksessa mainituista asioista ja välistä poukkoili niiden ulkopuolellekin, ja ihan hyvä niin. Vaikken osaa sanoa mitään erityisiä aiheita puheille, ne olivat kaikki erittäin valaisevia ja ajatuksia herättäviä pläjäyksiä. Tunsipa olonsa pieneksi kokeneen konkarin suoltaessa asiaa sata lasissa. Huom. ikää Semplellä lienee vähintään se 70+ vuotta. Eipä olisi kyllä uskonut.
Puheen jälkeen siirryimme jälleen ruokailemaan. Söimme päivässä nelisen kertaa: aamiaisen, päivällisen? brunssin ja lounaan. Ruokailun jälkeen hyökkäilimme kukin workshoppeihimme, jotka oli järjestetty niin, että aiemmin päivällä oli ns. älylliset-workshopit, joissa keskusteltiin henkeviä ja opeteltiin uutta. Iltapäivällä olivat vuorossa aivot narikkaan-workshopit, joihin kuului muunmuassa jalkapallo (ylläri). Itseäni olisi hotsitellut islam -workshop, mutta luettuani Yhtä Yhteistä Uskoa sammuin patjalleni puliukon tavoin, joten sinne meni. Harmillista, sillä kaikki kehuivat workshopia loisteliaaksi. Aikani koomailtuani könysin brunssille ja sieltä musiikki-workshoppiin.
Pajaa veti ruotsalainen Ann-Sofie, jonka kirjoituksista tekemiä lauluja opettelimme ja hoilasimme. Kerrassaan mainiota. Workshopista on pakko mainita Danny, joka oli noin aina äänessä ja elehtimässä. Juttuja ei voi kuvailla eikä ymmärtää ellei itse ollut siellä, joten en edes yritä. Workshopin jälkeen siirryimme syömään lounasta.
Kesken lounaan koko sali hiljeni, koska Boomrockers-keppijenkkayhtye oli kavunnut lavalle. Suomalaisella charmilla, osaamisella ja rautaisella esiintymisellä irtosikin standing ovationit nälkäiseltä konferenssiporukalta. Kyllä kannatti saada valitukset laivalla. Ruoan jälkeen en jostain kumman syystä muista, että oliko jotakin iltaohjelmaa vai eikö. Kuitenkin ilta meni mukavasti sosialisoidessa, rupatellessa ja hartaudessa. Pahoittelen aukiletta aivoissa.
Seuraava päivä oli hyvin pitkälle ensimmäisen kaltainen. Ruoan jälkeen Semple jatkoi mihin edellisenä päivänä jäi ja workshopit rullasivat edelleen. Ruokaillessamme kaikessa rauhassa palohälytys pärähti yhtäkkiä soimaan ja koko rakennus oli tyhjennettävä. Äkkiseltään oli ihan hauskaa, kun pelleily pihalla pääsi suomalaisten keskuudessa valloilleen, mutta en voi kuin ihmetellä hälytysnapin painamisen takana ollutta moraalittomuutta ja vastuuntuntoisuuden puutetta. Lopulta pääsimme jatkamaan ateriointiamme. Ruoka oli muuten erinomaista. Koska minulla on soppakauha keskellä kämmentä osaan sanoa vain, että ruoassa oli riisiä ja lihaa. Joka tapauksessa herkullista, ravitsevaa ja täyttävää.
Illalla oli "15 minutes of fame"-ohjelman vuoro. Kaikki halukkaat pääsivät lavalle tekemään mitä lystäsivät. Tai näin kai ainakin teoriassa, oikeasti kaikki pidättäytyivät musiikkiesityksissä. En muista kuolemaksenikaan kuka shown aloitti, mutta paras esitys nähtiin joka tapauksessa aivan alkupuolella. Siirin ja Mean esittämä, Sinead O'Connorin alunperin laulama Nothing Compares To You räjäytti kyllä potin täysin. Voin vain kumartaa Siirin ja Mean kaltaisille muusikoille ja esiintyjille. Kipale meni nauhalle, joka toivottavasti on haalittavissa jostakin, niin että kaikki pääsevät ihastelemaan tätä huippuutta. Muutkin esitykset olivat käsittämättömän korkeatasoisia ja antoisia. Esitimme myös musiikki-workshopissa treenaamamme Ann-Sofien biisit.
Shown jälkeen siirryimme iltahartauteen, jonka jälkeen käytiin mielenkiintoisia keskusteluja Maailmankaikkeudesta, Elämästä ja Kaikesta. Rupattelu tietysti venähti hieman, sillä menin nukkumaan siinän neljän hujakoilla. Mutta oli antoisaa ja hauskaa pölistä, joten univeloista niin väliä.
Aamulla oli Semplen viimeisten puheiden vuoro ja hänen lahjomisensa (siis lahjojen antaminen hänelle, ei lahjominen lahjominen). Luikautimme myös laulun hänelle kiitokseksi loistavista luennoista. Workshopit toimivat myös vielä viimeisen päivän ajan, ja nauhoitimme harjoittelemamme biisit. Kappaleet lienevät jossakin välissä saatavilla www.bahai.dk -nettisivuilta. Jossakin välissä nappasimme myös ryhmäkuvan konferenssiväestä, joka sekin lienee saatavilla vähän vaikka mistä. Illala oli vuorossa juhlagaalan tyylinen tilaisuus, jonne kaikki olivat laittaneet ykköset ylle, jossa valittiin sattumanvaraisesti paikkanumero ja mentiin kyseiselle paikalle istumaan. Pöydässä kehkeytyikin mainioita keskusteluja. Ruoka tarjoiltiin suoraan pöytään. Riisiä ja lihaa, en osaa sanoa muutakaan. Syönnin jälkeen tehtiin viimeiset pakkaukset ja lähdettiin lastaamaan bussia.
Bussin täytyttyä oli aika sanoa hyvästit (no, you are...) saaduille tuttavuuksille ja vanhoille kuomille. Lähdön hetki oli haikea, mutta kuitenkin onnellinen, sillä oli tullut opittua paljon uutta ja ajatus kotiin palaamisesta on aina lämmittävä. Konferenssialueen jäädessä taakse noin kello 21.30 edessä oli taas se noin 31 tunnin matkustus. Totta puhuakseni en muista bussista muuta, kuin pysähdyksemme huoltsikalla ja sen, että takaosassa oli aivan kaamea älämölö. Muuten olin koomassa tai kivillä
Tukholmassa pää alkoi jo hiljalleen toimia ja heitimme hyvästit ruotsalaisille tovereillemme. Matkaseurue myös kasvoi yhdellä henkilöllä Tristanin liittyessä konkkaronkkaamme. Laivalla olo oli tällä kertaa mukavempaa, sillä Jarmo nappasi bisnesvainullaan meille liudan hyttejä, joissa pystyimme nukkumaan valvotun yön jäljiltä. Kylläpä uni maittoikin; koisasin neljä tuntia aivan koomassa. Pohjatuloksen teki kuitenkin Santtu vajaan kahdeksan tunnin unillaan. Laivalta koukkasimme matkaamme myös pari latvialaista (vai liettualaista?) Joensuuhun matkalla ollutta naisihmistä.
Saavuttuamme Turkuun hieman ennen kahdeksaa oli aika hyvästellä Helsinkiin suuntaava osa porukastamme. Hyvästien jälkeen jatkoimme matkaa hieman tyhjemmällä bussilla. Ennen Tamperetta pysähdyimme huoltsikalla täydentämässä eväsvarantojamme. Matka jatkui Tampereelle, jossa hyvästelimme seuraavan satsin. Harmillisesti aikataulumme ei aivan natsannut yhteen juna-aikataulujen kanssa, joten Tampereelle jääneet joutuivat vartomaan juniaan tovin pidempään.
Entistä tyhjemmällä bussilla surruuttelimme aina Lahteen saakka, jossa jätimme pois viimeisiä edelliset matkalaiset. Loppumatkasta homma alkoi myös mennä yliväsymyksen puolelle, josta syntyi itse asiassa hyviä keskusteluja. Lopulta, noin 31 tunnin matkustamisen jälkeen, saavuimme ah, niin iki-ihanaan Joensuuhun noin viideltä aamulla. Eikun kapsäkit selkään ja kävellen kotiin syömään ja nukkumaan.
Kaunis ja mitä ylenpalttisin kiitos matkanjohtajalle Jarmolle ja bussikuskille Sepolle tästä mahtavasta ja huipusta matkasta, ensi vuonna uudestaan. Kiitos myös kaikille bussissa mukanaolleille ja konferenssissa tavatuille. Matka oli mitä antoisin ja opettavaisin.
Nyt vois olla syytä hankkia joku elämä eikä kirjotella näitä raportteja tämmöseen epäinhimilliseen aikaan keskellä viikkoa. Huoh...
Taneli Laurinolli
Lost & Found
- Löytyi punaiset lapaset- Hukassa gigantin muovikassissa ilmapatjoja + täyttömoottori
Ajankohta: to 13.4 - ma 17.4.2006
Matkan reitti: Joensuu-Varkaus-Lahti-Tampere-Turku (Laiva) Tukholma-Malmö- (Laiva tai silta) Hillerød
Route: Joensuu-Varkaus-Lahti-Tampere-Turku (Boat) Stockholm-Malmö- (Boat or bridge) Hillerød
